Tomaattimurskat testissä osa 1

lauantai 8. maaliskuuta 2008

Uneliaan kokin linssikeiton yhteydessä käytiin taannoin lyhyt keskustelu tölkitetystä tomaattimurskasta ja sain idean tästä testistä. Minulle se on yksi keittiön perusraaka-aineita ja sitä ostetaan joka kauppareissulla pari tölkkiä. Se on monipuolinen pohja monellekin ruualle ja siitä keittyy pastasoosi niin nopeasti, että meillä pastaa tomaattikastikkeella kutsutaan pikaruuaksi.

Aikaa sitten olen havainnut eri merkeillä olevan suurtakin eroa ja olen poiminut suosikkini lähikauppojen tarjonnasta. Nyt aioin kuitenkin laittaa tomaattimurskat testiin ja selvittää mikä niistä on oikeasti se ainut ja oikea. Testin objektiivisuudesta voi olla vain yhtä mieltä, sillä testaajana toimin vain minä ja satunnaisesti kanssa-asuja, jonka mielestä kaikki mitä keitän, on aina maailman parasta.
Testissä maistellaan ja haistellaan juuri avattua tölkkiä ja tarkastellaan sen ulkonäköä, tutkitaan ominaisuuksia keittämisen aikana ja lopuksi arvioidaan valmista kastiketta ulkonäöltä ja maulta. Kustakin vaiheesta annan murskalle pisteitä yhdestä viiteen.
Kastikkeen valmistan aina samalla tavalla ja samoista aineista, jotka ovat 1 tlk tomaattimurskaa, 1 valkosipulinkynsi siivutettuna, 1 tl sokeria, hyppysellinen suolaa (n. ½ tl), n. 10 basilikanlehteä revittynä ja oliiviöljyä. Freesaan valkosipulia hetken pannulla öljyssä, lisään tomaattimurskan, sokerin ja suolan ja keiten 8 – 10 minuttia. Lisään basilikan lehdet vasta valmiiseen kastikkeeseen ja lorautan päälle öljyä. Näistä lähtökohdista teen kaikki tomaattikastikkeeni, mutta todella harvoin sitä tulee tällä tavalla pelkällään syötyä vaan aina on mukana vielä jotain muuta, yksikertaisimmillaan pelkkä peperoncino (kuivattu pikkuchili).

Testin aloittaa Pirkka luomutomaattimurska, jota myydään 500 g pahvitölkeissä.

Murska on kauniin punaista, ehkä aavistuksen kuitenkin oranssia ja tuoksuu ketsupilta (4). Koostumus on erinomainen, joukossa ei näy suuria sattumia tai ylen määrin siemeniä ja kuoren kappaleita ja murska on sosemaista, ei yhtään vetistä (4). Makukin on kohdillaan, hiukan makea ja oikein raikas, ehkä kuitenkin aavistuksen metallinen (3).

Pannulla murska säilyttää koostumuksensa hyvin eikä muutu vetiseksi, myös väri pysyy kauniina ja syvenee hieman (5). Valmis kastike sekoittuu pastaa hyvin eikä valu kattilan pohjalle. Lopullinen annos lautasella paljasti kuitenkin tomaatin kannan, eli siitä piiitkä miinus. Yäk. Valmis kastike oli kuitenkin maultaan aika laimea kokemus, makua voisi kutsua lyhyeksi eli tuntemus suussa oli hyvin nopeasti ohi. Metallinen maku korostui keitettäessä (3-).



Pisteet 4-, ei hullumpaa.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Blogger Template created by Photographic Elements