Luumutortut

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Joulun helpoista leivonnaisista herkullisimpia ovat joulutortut ja perinteistä luumutähtitorttua on kiva tuunata. Kaikkein yksinkertaisimmillaan luumutorttu syntyy valmistaikinasta ja valmishillosta, senkun leikkaa taikinalevyn kahtia, lusikoi levylle reippaanlaisesti hilloa ja taittaa levyn kolmioksi. Astetta fiininpi luumuhillo syntyy kuivatuista luumuista, alkoholista ja pähkinöistä.


Leivosvuoat eivät ole näiden torttujen onnistumisen kannalta mikään välttämättömyys, mutta minulla oli kova hinku päästä testaamaan Myllyn Parhaalta saamiani silikonisia tartalettivuokia. Mua jäi kovasti harmittamaan, kun sain näitä vain kaksi; Kanssa-asuja meni syömään yksinään loput neljä. Eikä se edes välitä makeasta, mutta niitä oli kuulemma juuri sopivasti hänelle lounaaksi (!).

3 levyä pakastevoitaikinaa
18 kuivattua luumua
18 pekaanipähkinää
0,5 tl kanelia
3 myllyn rouhaisua mustapippuria
0,5 dl amarettoa

Marinoi luumuja ja pähkinöitä amaretossa ja mausteissa vähintään muutama tunti. Soseuta marinoitunut luumuhilloaines.
Sulta voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa kunnolla sulaneet levyt puoliksi ja painele näin syntyneet neliöt leivosvuokiin. Täytä luumuhillolla ja paista 220-asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia.

Puolukka-neilikkamehu

torstai 27. marraskuuta 2008

Mä en keksi tähän mitään sanottavaa, paitsi että paljoa helpommaksi ei mehun tekeminen enää mene.

1,5 l vettä
3 dl puolukoita
1 dl sokeria
3 - 8 neilikkaa maun mukaan

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Ota kattila liedeltä (ja kuori vaahto). Anna mehun jäähtyä hitaasti. Siivilöi, jäähdytä jääkaapissa ja tarjoa kylmänä.

Glögilammas

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Eli lammaspata glögimausteilla. Jokunen aika takaperin tekemästäni poro-kastanjapadasta saakka mieleni on tehnyt lammaspataa. Marraskuun ruokahaasteen lähestyvä dead line oli sopiva motivaattori ja lähestyvä joulu antoi inspiraatiota tähän pataan, joka oli niin hyvää, ettei oikeesti sanotuksi saanut. Koetettiin kanssa-asujan kanssa ääneen sanoa mitä mieltä sapuskasta oltiin, mutta ei me saatu mitään sanottua, onnistuimme vain hymiseen ja voihkimaan.
Haudutin pataa kaasuhellan pienimmän levyn pienimmällä liekillä n. kaksi ja puoli tuntia ja tarjosin maa-artisokkasoseen kanssa.

1 kg lampaanlapaa luinensa
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2,5 dl punaviiniä
vettä
suolaa
10 kuivattua luumua.
1 kanelitanko
3 neilikkaa
4 vihreää kardemummaa
pala inkivääriä
1 tl mustapippureita
2 laakerinlehteä
oksa rosmariinia
pieni nippu timjamia

Ruskista lampaan palat nopeasti pannulla joka puolelta ja siirrä pataan. Pilko sipulit ja ruskista nekin ja siirrä sitten pataan. Kiehauta pannussa vettä. Laita pata liedelle, lisää punaviini ja kuoritut, likistetyt valkosipulinkynnet ja suola. Kaada pataan pannulta kiehuvaa vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Kuori ja siivuta inkivääri, kuori kardemummista siemenet esiin. Lisää pataan nämä kera kaikkien loppujen aineiden paitsi rosmariinin ja timjamin. Pidä lieden lämpö kuumana, kunnes neste padassa kiehuu, laske lämpö ja kuori vaahto. Hauduta tunti hiljaa poristen. Tunnin kuluttua lisää timjami ja rosmariini. Hauduta vielä ainakin tunti kunnes liha on erittäin pehmeää ja irtoaa luista. (Suurusta halutessasi, minä suurustin.)



Vuodenaikaan sopivaa aamupalaa

Musta nyt pahasti tuntuu, että tämän vuoden puolella tulee postattua enää vain näitä vuodenaikaan sopivia. :)
Aamiaiset tosin ovat hetkeksi aikaa tässä, sillä Prinsessakeittiön rahakirstussa pohja paistaa ja joudun siirtymään puuroon. Siinä ei sinällään ole mitään vikaa ja puuroakin saa varioitua vähällä rahalla vaikka kuinka, onneksi on pakastin pullollaan kesällä säilöttyjä marjoja. Puurooni laitan joka aamu reilun desin verran siemeniä ja lähiviikkojen hittilisäke lienee puolukka kaneliripausta unohtamatta.

Omena-kanelijugurtti
maustamatonta jugurttia
omenahilloa
granaattiomenan siemeniä
pekaanipähkinöitä
kuivattua melonia
kanelia

Kannattaa muuten katsoa tarkaan mitä maustekaapista käteensä ottaa jo ENNEN kuin maustetta lisää ruokaansa. Tuo kellertävä tuossa oikealla on kurkumaa...

Porsaankyljykset, kurpitsamuusi ja lipstikkapesto

perjantai 21. marraskuuta 2008

Eilen alkanut jouluruokien sarja saa heti jatkoa. Appelsiinista ja granaattiomenista koostuva salaatti toimi nähkääs lisukkeena appelsiinin kuorissa ja pähkinäöljyssä marinoiduille porsaankyljyksille ja kurpitsamuusille. Odotukseni näille olivat korkealla, mutta siltikin yllätyin positiivisesti. Kyljykset olivat mallia herkku (tai jotain), eli niissä oli mukana sisäfileekin.

Marinadi (neljälle kyljykselle)
3 appelsiinin raastettu kuori
1 tähtianis
3 rkl saksanpähkinäöljyä
1 rkl sokeria
mustapippuria

Laita kaikki marinadin osaset pussiin (tai kulhoon). Sekoita ja nakkaa perään kyljykset. Kääntele pussia, jotta marinadi levittyy tasaisesti. Anna marinoitua jääkaapissa vuorokausi pussia välillä kääntäen.
Nosta kyljykset kuumalle pannulle suoraan marinadista ja paista niihin kauniin värinen pinta. Laita kyljykset vielä 180 asteiseen uuniin 10 – 15 minuutiksi (eli kunnes ne ovat kypsiä).



Kurpitsamuusi
4 sopivan kokoista perunaa
2 dl kurpitsasosetta
muskottipähkinää
valkopippuria
suolaa

Valmista kurpitsasose keittämällä kurpitsanpaloja tai paahtamalla niitä uunissa. Keitä kuoritut perunat kypsiksi. Yhdistä kypsät perunat, kuuma kurpitsasose ja mausteet. Soseuta perunanuijalla tai –survimella.

Lipstikkapesto
1 rkl pinjansiemeniä
1 ruukullinen lipstikkaa
½ dl oliiviöljyä
suolaa

Laita kaikki peston ainekset jonkin sortin rouhimeen, esim. tehosekoittajaan, ja surauta tasaiseksi.

Tulkoon joulu makoisa

torstai 20. marraskuuta 2008

Olen kovasti jouluihminen. Vielä en ole kaivanut koristeita esiin ellei paria sähkökynttelikköä lasketa, toinen on kyllä kuusen muotoinen. Kynttilöitä poltan aamuin illoin sen mikä kissoilta on mahdollista. Kaksi joululehteä on jo tullut ostettua ja aivo pursuaa ideoita jouluaskartelemuksista ja -kattauksista.
Joulukirjoja en ole koskaan harrastanut, mutta nyt olen jo useampaan otteeseen käynyt Akateemisessa hipelöimässä Nigellan joulukirjaa, viime reissulla jopa kahteen otteeseen. Nykyisessä kertakaikkisen totaalisessa varattomuudessani en vaan raaski ostaa sitä, joten joudun nyt kehittämään omat joulureseptit. Että kustantamot hoi: ensi jouluksi markkinoille ’Prinsessa Veeran joulu – joulun parhaat reseptit ja tunnelmat’.
Kustannussopimuksia odotellessa julkaisen täällä blogissa tulevan kirjani parhaat palat. :)

Appelsiinisalaatti

3 appelsiinia
puolikas granaattiomena
1 tl rakuunaa
mustapippuria
(1 rkl öljyä)

Kuori appelsiinit veitsellä ja siivuta ne. Asettele appelsiinisiivut tarjoiluastiaan. Irrota granaattiomenasta siemenet ja lisää ne salaattiin. Mausta rakuunalla, mustapippurilla ja halutessasi öljyllä (minä käytin saksanpähkinäöljyä).

Sellerikeitto

tiistai 18. marraskuuta 2008

Mä en nyt ihan vältsiin muista mitä kaikkea tähän keittoon tuli kun tein tämän jo viime viikolla ja keitoksen lomassa kirjoitetusta muistilapusta ei ole sen koommin näkynyt vilaustakaan.
Tunnen enemmän sellerinvihaajia kuin sellerinrakastajia. Itse kuuluin ennen ensimmäisiin, mutta sitten päätin alkaa pitää varsiselleristä. Tällainen päättäminen ei toimi alkuunkaan pinaattiin, joten otaksun siis pitäneeni varsiselleristä aina, mutta täysin tietämättäni.


Keitossa on ainakin yksi isohko varsiselleri, yksi sipuli ja litra kanalientä. Mausteina jeeraa, kanelia, muskottia, neilikkaa, kardemummaa, korianterinsiemeniä ja inkivääriä.

Ruis-puolukkapuuro

perjantai 14. marraskuuta 2008

Jälleen kerran aamu ja jääkaappi tyhjä. Ei leipätaikinaa jääkaapissa, ei jugurttia smoothieta varten, voileipätarvikkeista nyt puhumattakaan.
Mutta löytyipä pussi ruisjauhoja! Lapsena syötiin ruispuuroa N-tien tätsyllä, ehkä muuallakin, mutta sieltä se on jäänyt erityisesti mieleen. Ihana ruskea sametinpehmeä puuro voisilmällä ja maidolla.
Koska rukiin ja puolukan liitto on kaikkialla tunnustettu ja minut tunnetaan puolukkaentusiastina, niin laitoin puuroon reilun kourallisen puolukoita lisämakua tuomaan ja kyllä oli hyvää. Pitkän keittoaikansa vuoksi ei ehkä ihan arkiaamujen ruokaa, mutta mulla on pääsääntöisesti arkiaamuisin vain aikaa, joten tätä tullee keitettyä useamminkin.
Niinä aamuina kun mun pitää ihan lähtemällä lähteä töihin, nousen jo neljän viiden aikaan ja silloin jää kyllä aamiaiset väliin. Järjestän illalla vaatteet pöydälle pukeutumisjärjestyksessä, pakkaan laukun valmiiksi ja jos jääkaapista pitää napata jotain mukaan, niin vaatejonon jatkeena odottaa julmetun kokoinen muistilappu. Aamuihmisenä nautin suunnattomasti pyöräillessäni raikkaassa aamuyössä kaupungin halki. Tiesittekö, että aamu alkaa viideltä? Sitä ennen on vielä selkästi yö, liikenteessä pelkkiä pupuja, mutta viideltä alkaa tapahtua; kuljetusliikkeet ja huoltoyhtiöt aloittavat työt, mummoja sauvakävelee Töölönlahdella ja aamun ensimmäinen bussi Pasilaan 5.40 on niin täynnä, että kaikille ei riitä istumapaikkaa.

Ruis-puolukkapuuro kahdelle
6 dl vettä
1 puolukoita
2,5 dl ruisjauhoja
ripaus suolaa

Kuumenna vesi ja puolukat kiehuviksi. Vispaa kiehuvaan nesteeseen ruisjauhot. Ja vispaakin sitten kunnolla tai tulee sattumia. Laske lieden lämpö mahdollisimman alhaiseksi ja hauduta puuroa 40 - 50 minuuttia välillä sekoittaen.


Äitin taatelimuffinit

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Vietin viime viikon torstain äippälässä ja äiti oli tehnyt niin hyviä muffineita, että ohje pitää jakaa muillekin. Maittavan makunsa ja uskomattoman mehevän koostumuksensa lisäksi nämä ovat vielä suhteellisen terveellisiäkin, ainakin kun vertaa mun tekemiin muffineihin.
Me syötiin muffinit kera vaniljakermavaahdon ja näitä kannattaa säilyttää jääkaapissa. Säilyvät hyvin ja maku vaan paranee kun saavat viileässä muhia muutaman päivän.

Kiitos äiti!

kuivat aineet:
2,5 dl kauraryyniä
2 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl soijajauhoja
1 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
vaniljasokeria
(kanelia, rusinoita, mitä nyt kaapista löytyy)
suklaata maun mukaan (jos kotoa löytyy), veitsellä hienonnettuna

märät aineet:
100 g sulatettua voita
1 dl vettä
1/2 pakettia kuivattua taatelia
2 keskikokoista porkkanaa hienoksi raastettuna
1 muna

tästä tulee 14 kpl ja sähköuuni 200°C noin 10 minuuttia.

Ja sehän menee sitten niin että ensin sekoitetaan kuivat keskenään, sitten märät keskenään ja sitten nämä sekoitukset yhdistetään mahdollisimman vähällä sekoittamisella.


Unkarilainen kirsikkakeitto

Tämä unkarilainen alkuruoka valmistetaan happamista kirsikoista (esim. morello) ja tarjoillaan kylmänä. Keitto onnistuu myös makeista kirsikoista, silloin happamuutta säädellään sitruunalla. Minun makuuni tämä oli enempikin jälkiruokaa ja oli tosiaankin niin hapanta, että hampaisiin sattui. :) Hyvää kuitenkin, kanelin johdosta juuri tähän vuodenaikaan mainiosti sopivaa.

Resepti on kirjasta 400 Best-ever Soups hiukan muokattuna.

purkillinen (370) g morello-kirsikoita liemineen
1 dl vettä
3 dl (unkarilaista) punaviiniä
1 – 2 dl sokeria
1 kanelitanko
1 dl kermaa
(ranskankermaa)

Mittaa kattilaan kaikki muuta aineet paitsi kerma ja keitä hiljalleen 20 minuuttia. Jäähdytä keitto ja lisää kerma, tarjoile viileänä ranskankermasilmällä.


Pari vuotta sitten minulla oli suuri kunnia osallistua italialaisen ystäväni häihin entisessä Itä-Saksassa, ystäväni naidessa mukavan saksalaisemännän itselleen. Häät järjestettiin kyläpahasessa Dresdenin lähellä upeissa vuoristomaisemissa.
Saksassa ei tunneta kirkollisia vihkimisiä vaan kaikki astelevat avioon paikallisessa maistraatissa. Kyläpahasen astetta fiinimmässä naapurikylässä maistraatin virkaa toimitti ikivanha upea linna. Vihkimisen jälkeen linnan pihalla oli buffet-lounas ja kuohuviiniä, ja otettiin valokuvia. Pihalta meidät patistettiin linnan talliin yllätysohjelmaa seuraamaan.
Tallin ovella oli vastassa sellaisiin nahkalappushortseihin ja sulkahattuun sonnustautunut viiksekäs mies. Yllätysohjelman luonteesta ehti viritä vilkas italiankielinen keskustelu ja buffeesta pihistetystä kuoharipullosta tarjottiin rohkaisukierrosta. Meille ei kuitenkaan kaivettu mistään esiin samanlaisia asusteita vaan pääsimme seuraamaan metsästyshaukkanäytöstä ja nahkahousuheppu perehdytti meidän lintukoulutuksen saloihin.
Esitys huipentui linnan pihalla, jossa majaa piti haukkojen lisäksi metsästyskotka. Se se vasta komea lintu oli, aivan valtava ja minulle päivän ehdoton kohokohta. Haukat metsästää hillereitä ja muita rottia, mutta kotka pyytää hirviä!
Koska ystäväni hartaana katolilaisen ei pysty naikkariin ilman jumalan sanaa, oli ohjelmassa myös luterilainen häämessu. Siinä kuulkaas meikäläisten pitkäkin kaava kalpenee kun pappi messua kahdella kielellä ja tarjoaa vielä ehtoollista. Kirkon jälkeen hääpari sahasi vielä kahtia julmetun kokoisen pölkyn ja sitten päästiin syömään. Ruokalajeja taisi olla kahdeksan, kaikki reippaan saksalaisia kokonsa puolesta. Puoli yhdentoista aikaan pöytäseurueemme jo anoi armoa kun vaihtuvien lautasten virtaan ei näkynyt loppua.
Kaiken tämän sepustuksen ydin ja syy on se, että hääaterialla tarjottiin väliruokana pihlajanmarjakeittoa, joka minulle tuli heti mieleen kirsikkakeittoa maistaessani.

Poro-kastanjapata

maanantai 10. marraskuuta 2008

Eli Hesarin marraskuun Kuukausiliitteestä Vivi-Ann Sjögrenin hirvi-kastanjapataa porolla. Poron valintaan oli sellainen yksinkertainen syy, että sitä sattui olemaan. Nauta sopinee yhtä hyvin kuin kaksi edellä mainittua.
Tämä on uusi lempiruokani, rakastan kastanjoita ja tässä padassa niiden maku ylsi aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Kastanjoiden keittäminen oli minulle uutta ja jouduin turvautumaan nettiin ja kotikirjastooni. Mm. monet italiankieliset nettisivut ohjeistivat keittämään kastanjoita puolesta tunnista tuntiin ja Larousse Gastronomique ohjeisti tekemään kastanjoihin viillon, paahtamaan todella kuumassa uunissa kahdeksan minuuttia, kuorimaan kuumina ja keittämään sen jälkeen vielä jokusen minuutin. Monenmoisista ohjeista masentavimman tarjosi WSOY:n upea klassikko ’Ranskalaisen keittiön salaisuudet’: ”Sisäkuoren irrottaminen on vaivalloista, käyttipä mitä menetelmää hyvänsä”. Samainen kirja tarjosi myös hankalimman käsittelyvaihtoehdon; kastanjoiden kuoresta pitäisi viiltää kolme milliä yhdeltä puolelta, laittaa kylmään veteen, antaa kiehua minuutti ja sen jälkeen nostaa niitä vedestä kolme kerrallaan ja vielä lopuksi upottaa uppiniskaisimmat kiehuvaan veteen. Plääh.
Päädyin kompromissiin: tein kastanjoihin ristiviillot ja keitin 20 minuuttia suolatussa vedessä. Ensimmäisen sisäkuori irtosi ongelmitta, toisen sisäkuori irtosi ongelmallisesti ja kolmannen kohdalla otin esiin vihannesveitsen. Neljännen kohdalla kirosin itseäni kun en ollut noudattanut Laroussen ohjetta. Ikään kuin mulla olisi ikinä ollut mitään ongelmia irrottaa kuorta paahdetuista kastanjoista… kele.
Veitsen käyttö aiheutti pienoista hävikkiä ja mureentumaa, joka osoittautui lopulta hyväksi asiaksi, vaikka ne, joista kuori irtosi suosiolla, olivat mukavan näyttäviä. Jos Kuukausiliitteen jutusta ilmenee sopivin keittometodi, niin se jäi multa huomaamatta ja mikäli joku kyseisen metodin tuntee, niin varmaankin ystävällisesti jakaa sen meidän muiden kanssa tuonne kommenttilootaan, tiksis.

Vasta kerran käytetty valurautainen fondue-patani pääsi parka arvoiseensa käyttöön, alkuperäisohjeessa neuvotaan käyttämään nääs rauta- tai savipataa, uskoisin kattilankin kelpaavan. Minulla ei ollut poroa ihan tarvittavaa määrää ja laitoin lisäksi kolme siivua pekonia. Poistin chilistä suurimman osan siemenistä liiallisen lämmön välttämiseksi (oli muuten hyvä idea), pippurit laitoin pataan kokonaisina. Persilja korvaantui ruohosipulilla, lisäkkeeksi keitin suppilovahverorisoton kuivatuista suppiksista.

Ohje kopioitu suoraan Kuukausiliitteestä niitä varten joille ei Hesaria tule:

800 g hirven palapaistia
öljyä tai voita
2 sipulia
1 rkl jauhoja
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
2 laakerinlehteä
tuoretta chiliä
persiljaa
(tilkka punaviiniä)
250 g keitettyjä kastanjoita
1 dl kermaa

Ruskista lihat ja siirra ne savi-tai rautapataan. Kuori, pilko ja ruskista sipulit, siirrä ne pataan ja sekoita joukkoon jauhot. Huuhdo paistinpannu vesitilkalla ja lisää kiehuvana pataan. Lisää vettä niin paljon, että lihat miltei peittyvät. Lisää mausteet ja hauduta miedolla lämmöllä kannen alla välillä hämmentäen, kunnes liha on mureaa (tunnin parin kuluttua). Lisää keitetyt kastanjat (ja viini) ja hauduta vielä 10 minuuttia. Lisää kerma ja tarjoa lisäkkeenä riisiä, jossa on paistettuja sieniä ja persiljaa.

Zwiebelkuchen eli sipulipiirakka

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Piirakat kuuluvat syksyyn. Kaamosmasiksissa kun ei jaksaisi oikein mitään, edes kokata, on mukavaa tehdä kerralla iso piirakka. Piirakasta riittää sitten useammalle aterialle teen kanssa nautittavaa.
Tämän piirakan ohje on Julialta. (Jos et vielä ole häneen blogiinsa tutustunut, niin tee se viimeistään nyt.) Puolittamalla ohjeen määrän saa piirakan sopimaan pyöreään piirakkavuokaan kuten minä tein. Oli niin hyvää, että odotusten vastaisesti riitti vain yhteen ateriaan ja yhteen välipalaan. :)
En tiedä olisiko kauhean epäortodoksista lurauttaa sipulien joukkoon pari ruokalusikallista balsamicoa?


Tästä voisi tulla hyvä päivä

lauantai 8. marraskuuta 2008

Olen viime aikoina jättänyt aamupalat väliin tai syönyt leipää tai pullaa, pahimmissa tapauksissa molempia. Leipä on hyvää ja pulla vielä parempaa, mutta oikeasti kylläinen ja virkeä olo minulle tulee kun syön aamulla hedelmäisen tai marjaisan ja reilusti siemenisen smoothien. Jugurttipirtelölläni pitää myös olla reilusti kokoa, pieni kipponen ei riitä vaan ison kupin tai lasin pitää olla täynnä reunojaan myöten. Oheen kuppi vahvaa sumppia ja päivä kuin päivä muuttuu heti aurinkoisemmaksi ulkona vallitsevasta säätilasta tai mielen myllerryksistä riippumatta.

Tyypillisesti aamupalani koostumus on seuraava:
1 banaani
1/2 - 1 dl marjoja tai hedelmä (omena, mandariini, luumu, persikka, pala ananasta, mitä näitä nyt on)
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1 rkl pellavansiemeniä
1 rkl kurpitsansiemeniä
2 dl luonnonjugurttia
Kaiken muun paitsi kurpitsansiemenet jauhan tehosekoittimessa sileäksi, kurpitsansiemenet kippaan smoothien päälle. Minä nautiskelen aamiaiseni lusikalla Hesaria lukiessa ja lopuksi Alfa-kissa nuolee astian, mahdolliset kokonaiset pellavansiemenet tarkkaan kiertäen.

Syyskuun alussa ostin torilta ihan näitä ihania aamiaisia silmällä pitäen mielettömän satsin lempimarjaani puolukkaa, josta toki syntyy myös muita herkkusia. Vasta tänään surautin satsista ensimmäisen smoothien, lisänä jugurttia tietenkin ja pari ruokalusikallista tahinia ja pellavansiemeniä. (Lasi ei ihme kyllä kelvannut Altsulle nuoltavaksi, kissani eivät taida pitää tahinista.)


Näin se päivä lähti käyntiin, suunnitelmissa tehdä muutama koru pitkästä aikaa, suunnitella omia nettisivuja, kirjoittaa työhakemus ja laittaa uusiksi tämän blogin aiheet ja raaka-aineet -lista.

Lopuksi pieni vinkki: laita tehosekoittimeen ensin kaikki muuta aineet ja niiden päälle jugurtti.

Alfa aka Altsu A kasan alimmaisena vasemmalla. Siitä kohti oikeaa aamupäivätsetaa vetävät James ja Bella. Yksi puuttuu, se taitaa maata omassa korissaan kylppärissä, Jäbä nimittäin.

Vadelma-suklaamoussekakku

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Leipurilta taisi lähteä vähän lapasesta tää homma nyt. Piti tehdä kakku n. 20 hengelle.
Ohjeissa lukee, että kuuden munan kakku riittää. No en uskonut ja tein kahdeksan munan pohjan. Eikä sekään niin mitään, mutta pienellä järjen ja spatiaalisen hahmotuskyvyn käytöllä olisi pitänyt ymmärtää, että tästä kakusta tulee valtava.
Työvaiheita on aika monta, mutta sen ei kannata antaa lannistaa, sillä kaikki vaiheet ovat helppoja ja nopeita.
Pohja on leivottu 26 sentin vuokaan ja alkuperäisohje täytteisiin on Kotiliedestä. Kakku meni ystäväni pojan ristiäisiin ja oli kuulemma erittäin hyvää. Toiveena oli suklaakakku ja päädyin mousseen koska silleen kakusta saa myös raikkaan ja pystyy ottamaan isomman palan mikä on aina suotavaa suklaisen kakun kyseessä ollessa. En nähnyt itseäni muotoilemassa sinistä marsipaanivauvaa, enkä missään nimessä halua nähdä sitä kakkua, johon olen sellaisen mennyt muotoilemaan. Niinpä kakun koristelu minun osaltani rajoittui ganacheen.
Ristiäiset olivat sunnuntaina ja olen aika varma, että kakkua on jäljellä edelleen..

Pohja:
8 kananmunaa
4 dl sokeria
50 g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 dl kaakaojauhetta
kostutukseen 2 dl maitoa ja 1 tl vaniljatahnaa

Vatkaa munat ja sokeri mahdollisimman vaaleaksi mahdollisimman kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti vaahtoon sulatettu hieman jäähtynyt voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi ne vähän kerrallaan munasokerivaahtoon ja nostele varovaisesti vaahdon joukkoon. Kaada kakkumassa voideltuun vuokaan ja paista sopivanlämpöisessä uunissa sopivan aikaa. Olisko 200 astetta ja 45 min?
Askartele leivinpaperista jatketta irtopohjaisen vuoan reunoiksi. Minä taitoin kolme arkkia puoliksi ja kiinnitin ne toisiinsa klemmareilla ja asettelin vuoan reunojen sisään.
Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeen siivuun. Aseta päällimmäinen siivu mielellään tarjoilualustalle (tässä kokoluokassa valmiin kakun siirtäminen alustalta toiselle on haasteellista) vuokareunojen ja paperihökötyksen sisään. Kostuta.
Kaada pohjalle suklaamousse ja pistä jääkaappiin hyytymään.
Nosta hyytyneen moussen päälle seuraava kakkulevy ja kostuta.
Kaada perään vadelmamousse (tässä vaiheessa itse vuoan reunat ovat loppuneet kesken ja paperin tarpeellisuus on käynyt ilmiselväksi). Hyydytä jääkaapissa. Nyt voit nostaa vuoan pois ja irrottaa paperin. Aseta viimeinen kakkulevy pinon päällimmäiseksi, kostuta ja kuorruta.


Suklaamousse
250 g tummaa suklaata
5 dl kuohukermaa
2 valkuaista

Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa kerma kovahkoksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset erittäin kovaksi vaahdoksi. Sekoita suklaasula kermavaahtoon. Nostele joukkoon valkuaisvaahto.

Vadelmamousse
6 liivatelehteä
3 pss vadelmia
1 sitruuna
5 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
2 valkuaista

Laita liivakot kylmään veteen likoamaan
Kiehauta vadelmat ja paseeraa ne, jotta saat pois enimmät siemenet. Säästä tilkkanen mehua liivatetta varten. Raasta vadelmien joukkoon sitruunan kuori ja purista mehu. Vatkaa kerma kovahkoksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset erittäin kovaksi vaahdoksi. Sekoita kermavaahtoon vadelmat ja tomusokeri. Nostele joukkoon valkuaisvaahto. Kuumenna vadelmamehu. Ota liivakot vedestä ja purista ylimääräinen vesi pois. Sekoita liivakot mehuun. Kaada moussemassaan ja nostele sekaisin.

Kuorrutus
2 dl kermaa
300 g tummaa suklaata
1 rkl voita

Kuumenna kerma ja paloittele suklaa. Sulata suklaapalat kuumaan kermaan. Sekoita sulaneen massan joukkoon voi. Anna jäähtyä kunnolla ja levitä sitten lastalla kakun reunoille ja päälle.


Katkarapusoppaa

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Tom yum on ihan maailman paras keitto ja sitä on pakko saada aina kun käy thaimaalaisessa ravintolassa. Toivottavasti vielä joku päivä pääsen maistamaan keittoa alkuperämaassansa.
Tämän oman keitelmäni koostumus ei kylläkään ole tom yum, vaan tommy toimi inspiraation lähteenä tälle 'mitä nyt kaapista sattuu löytymään' -sopalle.
Kaapista löytyi limeä, inkivääriä, chiliä, kahta eri kokoa katkarapuja, sitruunaruohoa ja kalakastiketta sekä ruohosipulia. Hyvää oli.


Vinkatkaapa lukijat kotiseutujenne parhaat thaikkuravintolat kommenttilootaan.
Minä pidän Orchidista ja se on sopivasti tuossa melkein kotia vastapäätä ja Tampereella tulee aina käydä Faasaissa Koskikadulla.
Blogger Template created by Photographic Elements