Pasta fritta

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Hävitin pastamunakkaaseen makaronilaatikon ja pekonipastan jämikkeet, joita kumpaakin oli kummallisesti jäänyt yli ja syömäti. On tätä ennenkin tehty, mutta ei toisto ruokaa pahenna! Ja tähänhän kelpaa kastikkeetonkin pasta, mutta varmaan aika tylsän makuista on..

Ylijäämistöpastojen lisäksi tarvitaan muutama kananmuna, omassa tapauksessani neljä. Vatkasin rakenteen rikki ja lurautin perään kermaa. Pasta kun on tosi kuumaa, niin munat vaan pannuun ja hyydytys. Päälle silppusin vielä vähän ruohosipulia ettei olis niin kalvakkaa. Vihreän salaatin kanssa lounaaksi nautittiin.


Lämmin peruna-mozzarellasalaatti

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Tämä salaatti voisi olla ihan yhtä hyvin kylmä, ja jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin kun me tätä pastan jälkeen syötiin, niin ei se enää ihan lämmintä ollut. Mut jotenkin mun korvaan kuulostaa tuo otsikointi hyvältä.

Uusista perunoista pitäis tykätä. Ne on jotenkin sellainen kesäjuttu niinku mansikat ja jäätelö, joita tulee jotenkin rakastaa. No jäätelö nyt on aina hyvää, kotimaiset mansikat joskus (kun muistais mikä lajike), mutta uudet perunat ei. Ne on ihan saman makuisia kuin vanhatkin perunat eli jotenkin vähän pahoja. Uusien perunoiden päälle vaan kuuluu läämiä voita, se tekee niistä hyviä.
Ja enhän mä osaa mitään perunoita keittääkään, selvisi sit sekin kun äidin kanssa perunoiden laadusta ja mausta (mauttomuudesta) puhuin.
Joku vinkkasi, että ainakin puikuloita pitää ensin liottaa kylmässä vedessä. Tietääkö joku tästä enemmän? Päteekö muihinkin perunoihin ja kauan killutetaan?

Mutta kas, perunoitakaan ei tarvitse syödä pelkilteen vaan niistä voi jalostaa kaikenlaista hyvää! Niin kuin nyt esimerkiksi tätä perunasalaattia. 

6-8 uutta perunaa
1 pallo mozzarellaa
8 tummaa oliivia
muutama heinä ruohosipulia
mustapippuria
oliiviöljyä
(sormisuolaa)

Pese ja keitä perunat. Leikkaa lohkoiksi kuumina ja asettele lohkot lautaselle. Revi mozzarelle perunoiden päälle.
Poista oliiviista kivet ja sipellä hieman ja levitä salaatille. Leikkaa ruohosipuli saksilla pieniksi pätkiksi salaatin päälle. Mausta oliiviöljyllä ja mustapippurilla (ja suolalla).


Kesäkurpitsa-ricottapasta

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Mä käyn joka päivä BBC Good Foodissa katsomassa mikä on päivän suosikki ja inspiroidun usein. Sieltä löytyy niin hyviä nopsia perussafkoja, joita on helppo vielä mielensä mukaisiksi muunnella ilman pelkoa, että mäjelle menee. Pitäis melkein laittaa tuonne tunnisteisiin BBC Good Food, onkohan ne mulla ees käytössä..
Tällä kertaa en ihmeemmin muokkaillut, vaihdoin vain salotit kevätsipuliin ja unohdin pinjansiemenet. Pinjansiemenet eivät kyllä ole koskaan mitään liiemmin raikastaneet, joten en jäänyt kaipaamaan. Noin muutoin suosittelen tätä kokeilemaan, ihan kertakaikkisen eriomainen ape.
Ricottasta kiitämme Hakaniemen kauppahallin juustoliike Lentävää Lehmää, joka tätä herkkua lahjoitti kaupanpäällisiksi reipaan kokoisen rasiallisen.
Ohje sellaisena kuin minä sen toteutin, linkin takaa löytyy alkuperäinen.

oliiviöljyä
4 pientä kesäkurpitsaa juustohöylällä siivutettuina
2 valkosipulinkynttä
1 kevätsipuli varsineen
1 sitruunan raastettu kuori
neljä tupsua basilikaa
parmesaaniraastetta
ricottaa

Paista kesäkurpitsaviipaleita runsaassa isossa pannussa oliiviöljyssä kunnes ne alkavat saada kaunista rusehtavaa väritystä.
Lisää pannuun likistetyt, kuoritut ja siivutetut valkosipulinkynnet ja anna kuullottua vielä pari minuuttia.
Lisää sitruunankuoriraaste, siivutettu kevätsipuli, revityt basilikanlehdet ja juustot. Kaada pannuun keitetty, valutettu pasta ja sekoita. Tarjoile parmesaaniraasteen kera.


Suklaa-kirsikkamuffinssit

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Mun on kauheen pitkään tehnyt mieli leipaista muffinsseja eli muffineita. Erityisesti on kuumottanut kaapissa lymynnyt suklaalevy, jonka paremmat ajat olivat jo ehtineet jättää. Jotain lämpötilan vaihtelua sille oli kai tapahtunut.. No joka tapauksessa ajattelin sen vielä leivonnaiseen menevät ja menihän se!
Sit iskin silmäni torilla kirsikoihin ja päätin niitä mukaan tunkaista. Miksi kirsikat maksaa musta joka kesä paljon enemmän kuin ennen? Onko vaan vielä liian aikaista, halpeneeko ne heinäkuussa? Eikös ne vasta viime vuonna maksaneet kolmisen euroa litra? Näistä pulitin nyt viisi euroa litralta ja kalliimpiakin näkyi.
Mulla on kirsikan siementen poistamiseksi erinomainen vehje. Ostin sen jo aikavuosia sitten Stockmannilta kirsikan- ja oliivinkivien poistajana. No oliivinkivien poistamiseen se ei sovellu yhtään, sattuu vaan sormiin niin perkeleesti. Mutta kirsikoista kivet senkun lennähtää. Varsinkin jos omistaa pihan, jolla kasvaa satoisa kirsikkapuu, niin tällainen olis hyvä hankinta.

Kaivoin Kinuskikissasta muffiniohjeen. Mun versiot eivät taaskaan kohonneet kummoisesti, olis kai pitänyt laittaa enemmän taikinaa per vuoka. Taikinan annosteluun kokeilin tätä Pinterestistä näkemääni vinkkiä, jossa jäätelökauhaa apuna käytetään. Eri kätevää.
Ohje alla niin kuin minä sen toteutin.

150 g tummaa suklaata
150 g voita
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa
2 dl kirsikoita kivet poistettuina ja hieman pienemmiksi kuin puolikkaiksi revittyinä

Leikkaa suklaa veitsellä isohkoiksi paloiksi.
Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa kananmunat voi-sokeri vaahtoon yksi kerrallaan. Sekoita loput kuivat aineet keskenään. Kääntele kuivat taikinan joukkoon kolmessa erässä, lisää erien välillä maitoa.
Sekoita taikinaan lopuksi suklaa ja kirsikat.
Paista muffineita 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.




Taste of Helsinki

torstai 14. kesäkuuta 2012

Oi mikä mainio tapahtuma keskellä Helsinkiä! Tällä viikolla torstaista sunnuntaihin järjestetään Musiikkitalon takanurmella, Kansalaistorilla, Taste of Helsinki -ruokatapahtuma. Tapahtumassa huippuravintolat esittelevät osaamistaan, viinimaahantuojat maistattavat tuotteitaan ja pientuottajat myyvät lähiruokaa. Maistelemaan pääsee ruoan lisäksi viinejä, shampanjaa ja oluita ja näytöskeittiössä näkee livenä miten herkulliset annokset valmistuvat.


Mulla oli vähän epäilyksiä tapahtuman suhteen kun sosiaalisessa mediassa pyydettiin jakamaan järjestäjien lähettämää tiedotetta, jossa kerrottiin, että tapahtuma joudutaan perumaan jos kaupunki ei laske Kansalaistorin vuokrahintaa. Musta se oli vain surkeaa toimintaa järjestäjän puolelta, vaikkakin nyt alueen nähneenä summa kuulostaa kyllä kohtuuttomalta, puisto on aika pieni pläntti eikä tapahtuma sulje mitään oleellisia kulkuväyliä.. Tänään paikan päällä sivukorvalla kuulemani perusteella Pekka Sauri pelasti ja laski vuokraa, vai antoiko se alueen peräti ilmaiseksi. Niin tai näin, hyvä Pekka! Kaupungin pitääkin olla aktiivisesti mukana elävöittämässä muuten tyhjinä pönöttäviä toreja ja aukeita (niitä kun Helsingissä piisaa, tilaa on saatanasti, ihmisiä ei niin missään..).


Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tapahtumasta. (Paitsi, että viinilasipantti oli musta vähän huijausta kun panttia ei saanut kokonaan takaisin. Oli se lasi sentään Riedel ja sen olisi saanut mukaansa pantin hinnalla.) Varsinkin kun sää helli eikä missään ollut tunkua eikä jonoa, alue oli kauniiksi ja viihtyisäksi laitettu, taustalla soi livemusiikki juuri sopivalla volyymilla. Pidin erityisen paljon myös kojujen yhtenäisestä ilmeestä, erityismaininta kyltityksistä.

 




































Säätiedotehan näyttää linnunmaitua viikonlopullekin, joten suosittelen vaikkapa lauantain lounaaksi. Aikaa kannattaa varata rauhalliseen nautiskeluun ja rahaa muutama kymppi. Minä kulutin 35 euroa, sillä söin neljä lämmintä annosta ja yhden jälkkärin ja kumosin kitaani kaksi lasillista viiniä. Enempää ei olisi mahtunut kumpaakaan. Pääsylippu kustantaa siihen päälle vielä pari kymppiä. 
Tapahtumassa eivät käy eurot vaan omaisuutta on vaihdettava muoviseen markkamuotoon. Alkuun tuntui hölmöltä, että raha on keksitty uudelleen, mutta olikin lopulta aika hauskaa. Me vaihdoimme markkamme jo sisään jonottaessa, jonoa palveli kaksi leidiä, jotka myös korttirahan kelpuuttivat vaihdon välineeksi, erinomaista ja mietittyä palvelua.







































Suussa sulavaa rapeaa possua, palmusokerikaramellia ja riisiviinietikkaa Farangista. Vedimme settimme fiilispohjalta sen ihmeemmin miettimättä mikä nyt olis alku- ja mikä pääruokaa.


Paistettuja kampasimpukoita ja hasselpähkinävoita Careliasta. Tämä annos oli mun suosikki. Taustalla näyttäis tönöttävän tölkillenen äidinmaidonkorviketta. Ei ole mun tölkki, jätin Lapsi Prinsessan kotiin. Paikalla näkyi kuitenkin runsaasti vauvoja, kaikkialle on esteetön pääsy.

























Kylmäsavustettua kampasimpukkaa porkkanan kera C:stä. Annos on seuralaisen, kehui kovasti yllättyneensä porkkanasoseen raikkaudesta.

























Ylikypsää karitsaa ja uutta perunaa Smöristä. Savun makuinen majoneesi yllätti. Lautasen kupeessa näkyy reilusti ylivalottuneena markkapussukka, Hauskaa, että muovikolikot annettiin säilytyspussukassa eikä vain isketty kouraan. Lautaset olivat kaikki kierrätettävää materiaalia.

























Marinoituja marjoja ja kirsikkaolut-sabayonia Murusta. Oli kyllä ihan kertakaikkisen erinomainen soosi. Annos olisi pärjännyt hyvin myös ilman pähkinöitä.

























Kohti Pinot Gristä.

Sunnuntaibrunssi: Kiila

Kaksi viikkoa sitten seisoin Ravintola Kiilan edustalla ja huokaisin, että olispa kivaa alkaa harrastamaan sunnuntaisin brunsseja. Hetken pohdiskelin, että mitäpä tulikaan sanottua ja korjasin sitten sanomaani muotoon me alamme harrastaa sunnuntaibrunsseja. Viime sunnuntaina suuntasimme siis inspiraation lähteelle eli Ravintola Kiilaan.






































Pöytä olisi pitänyt varata etukäteen, ravintola oli kuin ammuttu täynnä klo 13. Baarin puolella oli onneksi vielä tilaa, siellä ei vaan päästy ihailemaan isoista ikkunoista avautuvaa hienoa näkymää Mannerheimintielle. Hetken siinä meinasi kylmäkin tulla kunnes tajuttiin, että ravintola on aivan uskomattoman kaikuisa ja hälyinen, mutta baarin puolella oli hiukan hiljaisempaa. Hälyssä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että siinä tulee kiire. Tiiättekö, sellainen hoppuolo, että pitää nyt kiirehtiä. Ravintolan kannaltahan se on vaan hyvä kun väki vaihtuu tiheeseen tahtiin, mekin maistettiin kyllä melkein ihan kaikkea, mutta saatiin lautaset tyhjiksi ennätystahtia. :D
Ruokien esillepano oli musta vähän köpöä ja osittain jopa hankalaa, juustoja leikatessaan sai tosissaan keskittyä, ettei kumoaisi lattiaan koko juustotarjotinta. Maut sen sijaan olivat erittäinkin kohdillaan. Salaattipöydän jopa pliisun näköiset couscousit, kikherneet ja pastat paljastuivat herkullisiksi. Lämpimänä ruokana tarjottiin jauheliha-perunasoselaatikkoa, joka oli meistä omituista, mutta maku oli siinäkin erittäin hyvä. Laatikon ohella tarjolla oli jotain broileria, joka jäi maistamatta, mutta naapuripöydässä koipiluita näytti olevan korkea kasa, joten varmaan hyvää sekin.
Jälkkäripöydästä luin erityiskehuja, mutta kai se vaihtelee viikoittain, koska nyt siinä ei ollut mitään kovin kummoista. Paitsi suklaaputous olis ollut kiva omassa pöydässä. :)




Kaikin puolin hyvä kokemus uuden harrastuksen aloitukseksi.
Brunssilla oli hintaa 19,90. Yhtään en osaa sanoa, että oliko se paljon vai vähän, muutaman sunnuntain päästä on jo toivottavasti vähän vertailukohdetta.

Onneksi on muuten tämä Brunssipartio, ei tarvitse itse nähdä vaivaa kaivaakseen esiin Helsingin brunssimestoja, senkun vaan menee ja nauttii. Minneköhän suuntaisimme tällä viikolla?


Cafe Empire Sederholmin talossa

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Sederholmin talossa Helsingissä, Senaatintorin laidalla nautitaan Café Empiressä Helsinki-viikon ja kaksisataavuotisen pääkaupinkitaipaleen kunniaksi paakkelsseja 1800-luvun alusta. Juhlitaan Keski-Eurooppalaisen kahvilakulttuurin rantautumista Suomeen, joissa säätyläisnaisetkin saattoivat aikoinaan käydä kunniallisesti.







































Leivonnaispöytään on kauniisti katettu kahta suolaista ja lähemmäs kymmentä makeaa. 

Sisään pääsi myös vaunujen kanssa kun pikkaisen nosti. Runsaasta ajan henkeen puetusta henkilökunnasta saanee nostoapua.
Kahvila on avoinna tämän viikon, suosittelen lämpimästi. Hyvät makiat ja mainio miljöö. Tarjottimet olis kätevät, mutta kaikkee ei aina voi saada.





Hampurilainen

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kotona tehdyt hampurilaiset vaan on superherkkua ja niitä on niin mahdottoman helppo vähän varioida.
Tällä kertaa meillä oli leipänä jonkinmoiset maalaissämpylät, pihveissä luomunautaa ja luomupossua, juustona manchego. Majoneesia tahi ketsuppia ei kulunut, kostutin leipää hieman oliiviöljyllä. Ohessa uunissa paahdettuja bataattilohkoja.
Saatoin tosin hieman liioitella..






































Koko perhe söi samaa ruokaa. Lapsi Prinsessa ei tosin saanut leipää, sipulia eikä juustoa. Paistoin hänelle yhden pienen pihvin ilman mausteita. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin toki voinut sekoitaa lapsenkin pihviin hieman kuivattua oreganoa. Tein käteen sopivan pienen pihvin, jonka leikkasin vielä kahtia. Hamppari oli Lapsi Prinsessan ensimmäinen liha-ateria, sille ei ole ehkä mikään koskaan maistunut niin hyvin.



Bataatit paahdoin uunissa öljyllä hunnutettuina, muita mausteita en laittanut, eikä bataatti niitä musta kaipaakaan.
Soselapselle vois laittaa pihvin ja pari bataattilohkoa (ilman kuoria) tehosekoittimeen, ohenteeksi tarvittaessa vettä tai korviketta.



Det man inte minns har inte hänt -sommarkafe

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Mun ystävillä on kesäkahvila. Se on ihana, mä aion käydä siellä niin usein kuin vaan ikinä kykenen. Kahvi ja korvapuusti yhteensä 4 euroa, ei ole paha. Samalla voi tehdä ostoksia, ostella vaikka vinyylilevyjä. Tai vaatteita. Tai koruja.
Myös koirat ovat tervetulleita.































Punavuorenkatu 4, Helsinki
Avoinna ma-la 10-18.

Raflan salaatit

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Aikoinaan tuli käytyä Raflassa tosi paljon, silloin joskus kun se avattiin. Useampikin ilta on tullut siellä vietettyä. Siksikin oli helppo valita Rafla kun Chiclingin Hanna kutsui salaatille joko Raflaan tai Maxilliin.
Mentiin tänään koko perhe lounasaikaan. Mun muistoissa Rafla oli aika meluisa ja kaikuisa, mutta ei siellä kyllä mikään mekkala ollut. Se taisin olla minä kun siellä aikoinaan metelöin.. Tuli taas vähän ikävä keskusta-asumista kun kaikki tuollaiset ihanat paikat oli lähellä.








































Tilattiin maalaismeininki ja lohta ja avokadoa. Annosten saapuessa pöytään lohi jakautui mulle ja pekoni ja makkarat Herra Prinsessalle. Maistelimme sitten toistemme annoksia. Lapsi Prinsessalle emme tällä kertaa tilanneet mitään, mutta usein ravintolassa pyydämme vauvalle muutaman kurkkulohkon. Uskoisin, että Raflassakin pyyntöön olisi suhtauduttu suopeasti, niin mukavan vastaanoton koko porukka saimme. Kohtahan tuolle voi jo tilata ihan normilistaltakin.







































Sit niihin salaatteihin, ensinnäkin annokset olivat aikaslaista valtavia, Herra Prinsessaltakin lähti nälkä eikä se edes syönyt leipää salaatin kylkeen. Toisekseen annokset olivat todella maistuvia, lohisalaatti oli ehkä yksi parhaista salaateista ikinä. Paahdettua lohta, sitä sushi-inkivääriä ja wasabia, en olis ihan heti ite just wasabia tai inkivääriä varmaan salaattiin laittanut, mutta jösses et oli hyvää. Toisen lohipalan jälkeen olin jo ihan täynnä, mutten malttanut lopettaa vaan söin kaiken viimeiseen paahdettuun kurpitsansiemeen saakka.



Mukavasti itse kutsujakin piipahti ravintolassa juuri kun olimme aloittelemassa salaatteja, hän vahvisti epäilykseni, että lohisalaatti on yksi ravintolan suosituimpia annoksia. Mun on ainakin pakko palata nauttimaan salaattia toistekin.
Lisäpisteet erinomaisesta espressosta, jota oli juuri espresson verran eikä mitään hehtolitraa niin kuin yleensä ravintoloissa.

Nakkiminestrone

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kuukaudet ajavat Yhteishyvä Ruoka -lehdistä ohi eli olen aika tavalla kolme numeroa myöhässä ilmestyneistä lehdistä. Pikkuisen joutui penkomaan kotiamme miehittäviä pinoja, jotta edes löysin lehdet.
Huhtikuun numerosta ei olis tehnyt alkuun mieli niin mitään, mutta nakkikeittohan on (melkein) aina hyvää. Varsinkin kun nakkikeiton ainekset eivät maksa juurikaan paljoa.
Reseptin olen tähän ihan suoraan kopioinut Yhteishyvän nettisivuilta, koska sitä haasteen luonteen omaisesti melko prikuulleen noudatin.
Käytin kanaliemikuutioita, yhden annostölkillisen tomaattimurskaa, tummaa makaroonia ja kuivattua oreganoa. Mut me ei syöty ruisleipää.
"Tuoksuu kouluruualle", kuului Herra Prinsessan ensiarvio, johon minä epäilemään myös makumaailman löytyvän koulumaailmasta. Koulussa oli musta paljonkin hyviä ruokia. Tämä nakkiminestrone ainakin oli todella hyvää!

1 paketti (500 g) nakkeja
1 rkl öljyä
1,2 l vettä
2 lihaliemikuutiota

1 pussi (450 g) isoja pakastekeittojuureksia
3 rkl tomaattisosetta
1,5 dl ruispastaa tai tummaa makaronia
1 tl basilikaa tai oreganoa
ripaus rouhittua mustapippuria

Pilko nakit ja ruskista ne kevyesti kattilassa. Nosta nakit syrjään. Lisää kattilaan vesi, lihaliemikuutiot, keittojuurekset, tomaattisose ja pasta. Anna keiton kiehua noin 7 minuuttia. Lisää joukkoon nakit ja mausteet. Anna keiton kiehahtaa. Tarjoile keitto ruisleivän kanssa.


Lyhyesti: Valmistan tänä vuonna joka kuukausi yhden huolella valitun ruoan S-ryhmän kanta-asiakkaille toimitettavasta Yhteishyvän Ruoka -lehdestä.
Sarjassa aiemmin ilmetyneet:

Ja vielä lopuksi Hävikistä herkuksi -vinkki, vaikka tempauksen virallinen osuus onkin jo ohi: pastapussien jämät sopivat hyvin keittoihin lisättäviksi. Makaroonia isommille pastakuvioille kannattaa näyttää näpäkästi vähän kaulinta ennen keittoon lisäämistä.

Raakaa lohta ja avokadoa

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Toukokuinen ruokabloggaajien Hävikistä herkuksi -tempaus ei Prinsessakeittiössä (omasta) ennakkotoiveesta huolimatta aiheittanut postauksien tulvaa. On ollut muuta ja ruokahalu kateissa.
Tavoitteena täällä oli nollahävikki. Ihan nollaan ei päästy, sillä syömään opetteleva vauva aiheuttaa väistämättä jonkinmoista jäteläjää. Lisäksi sekä jääkaappiin että hellalle unohtui pari pataa ja sisällön joutui biotuhoamaan.
Silmämääräisesti arvioituna hävikin määrä pieneni kuitenkin normikuuhun verrattuna huomattavasti, sillä mietin jo kaupassa paljonko mitäkin raaka-ainetta tarvitsen ja mitä tehdä ylijäämille. En tehnyt mitään ihmeellisiä heräteostoksia ja söimme leivistä kantapalatkin. :)

Kotitekoinen sushi aiheuttaa aina jonkinmoisen lohiylijäämään. Lohikauppareissulla ostin tämä hävikki mielessäni syöntikypsän avokadon ja kotikaapista löytyi vielä sitruuna, josta oli jo kuori käytetty, sekä pari kevätsipulinvartta, joita tuntuu aina olevan ylimääräisiä.



 



































Raakaa lohta ja avokadoa:
Kuutioi lohi sopiviksi suupaloiksi.
Halkaisen avokado ja laiskuuskypsyysasteesta riippuen kuori ja kuutioi tai kuopaise lusikalla sopiviksi suupaloiksi.
Laita kaksi edellä mainittua kulhoon, purista päälle yhden sitruunan mehu.
Siivuta pari vartta kevätsipulia, myös vihreät osat ja sekoita joukkoon.


Blogger Template created by Photographic Elements