Me syödään tätä arveluttavan koostumuksen omaavaa töhnää joka aamu. Kattilallinen. Koko perhe. Älkää käsittäkö väärin, pidän kaurapuurosta erinomaisen paljon. Se on ehkä jopa parempaa kuin riisipuuro. Siinä on siltikin epäilyttävä koostumus. Aika usein syödään myös sellaista, jossa on puolet kauraryyniä ja puolet neljää viljaa. Väitän, että prinsessalapsille ei kelpaa se neljä vilja, mutta todellisuudessa se olen minä jonka mielestä se on liian terveellisen makuista.
Lapset syövät puuroa iltaisinkin, ei ne ainakaan vielä valita. Pelkkä lastenannos valmistuu mikroaaltouunissa. Oikeasti musta puuron keittäminen noista pikahiutaleista hellalla on aika typerää, mutta teen sen silti, keitän rakkaudella, maistuu paremmalta. Mikroni ei tunne rakkautta. Puuron keittäminen on sitä paitsi kauhean vaikeaa, pitää löytää optimaaliset lämpötilat ja hämmennellä sopivasti ja venkslailla sitä nappulaa kun ei keihu tarpeeksi tai kiehuu liikaa ja pohjaankin ottaa ja taas joutuu soodaa keittään. Mikroahan meillä ei edes ollut ennen kuin Lapsi Prinsessa ensimmäinen syntyi ja saimme sellaisen joululahjaksi, oiva peli. Puuroa en siinä osannut tokikaan keittää ja vietin hyvän tovin ohjetta googlaten. Että jos joku on yhtä urpo kuin minä, niin kerrottakoon, että se ohje on kyllä painettu siihen HIUTALEPAKETIN KYLKEEN!
Olen todistettavasti vain kerran tehnyt pahaa ruokaa, mutta syömäkelvottomat puurot on tullut keitettyä useammankin kerran. On koettu limakeitot, laasti ja sahanpuru. Nykyään ei mene pieleen oikeastaan koskaan ja olen ostanut sellaisia oikeitakin hiutaleita, joita pitää hauduttaa ainakin puoli tuntia, niistä tulee ihan tolkuttoman hyvä puuro. Mutta ei sellaista arkiaamuna ehdi, ehkä jos täällä alkaa tää pieni porukka joskus nukkua normaalisti ilman, että mun tarttee noin 20 minuutin välein herätä, niin alan nousta puoli tuntia muita aiemmin puuronhaudutuspuuhiin.
Lapsi Prinsessa I syö puuronsa voisilmällä, viime päivinä se on ottanut tavaksi laittaa päälle myös kaksi lusikallista sokeria. Yhteen se saa aina luvan ja sirotteleekin se puurolleen hitaasti nautiskellen, sitten se kippaa vielä toisen luiskallisen salamannopeasti ennen sokerikon takavarikkoa.
Lapsi Prinsessa II saa annokseensa marjoja pakkasesta tai raastetun omenan. Minun puuroni menee marjojen kanssa. Ja saatan minäkin laittaa vähän sokeria. Herra Prinsessa taitaa pääsääntöisesti syödä annoksensa ilman mausteita. Mulle ei uppoo kun siihen ei Lapsi Prinsessa II:sen vielä pienestä iästä johtuen laiteta yhtään suolaa. Mikä on ehkä vähän hölmöä kun esimerkiksi pastaveteen laitan sitä aina ja se syö kyllä sitäkin.
